Carl oli onnensa kukkuloilla. Hänellä oli kaunis, rakastava vaimo, kaksi täydellistä lasta, ammatti jota hän rakasti ja oma talo. Hänellä oli elämä, jota kaikki kadehtivat. 
 Mutta oli hän täydellisen elämänsä eteen raatanutkin. Vaimon lähtö, vielä avioliiton ulkopuolisen lapsen kanssa, otti koville. Vaikeuksista Carl oli kuitenkin noussut takaisin ylös. Hän oli korkeammalla kuin ikinä. Hän oli onnellisempi, mitä ikinä olisi voinut kuvitella. Mutta kaikki oli pian muuttumassa päälaelleen.

Se oli täydellinen ilta. Romanttinen illallinen kahden kesken. Keskustelua, kynttilöitä, romanttista musiikkia ja porsaankyljyksiä konjakkikastikkeessa perunoiden kera. Jälkiruoaksi uunijäätelökakku ja itsetehtyä kinuskikastiketta.  Takkatuli räiskyi taustalla ja rakastunut pariskunta näki illan ajan vain toisensa.

Lapset menivät aikaisin nukkumaan, ja Carl lähti onnellisena vielä ostamaan läheisestä kioskista lehteä. Urheilusivuilla oli kuulemma komea artikkeli Carl Hopen taituruudesta, naapurin mies oli vinkannut aiemmin illalla.

 Alice kuitenkin heräsi keskellä yötä outoon melskeeseen. "Beau, herää!" hän kuiskasi ja kiskoi veljensä peiton alta.

Ennen kuin Alice ja Beau pääsivät alakertaan oudon melskeen lähteille, alkoi rappusista levitä ilmaan savua. Yhtäkkiä ikkunaverhot alkoivat roihuta liekeistä.

Lapset huutivat äitiään apuun, mutta turhaan. Tuli oli levinnyt vanhempien makuuhuoneeseenkin, ja nyt Natalie makasi tajuttomana lattialla.
  Ei kulunut kauaakaan, kun lapset käpertyivät tajuttomina lattialle.

Kun Carl palasi kioskilta, hän huomasi kotinsa edessä joukon paloautoja. Hän pudotti lehtensä ja juoksi niin kovaa kuin jaloistaan pääsi.

 "Natalie! ´Natalie!!" hän huusi.

Palomiehet pysäyttivät Carlin ja raahasivat hänet pois talon luota.

 Kun palomiehet kertoivat, mitä oli tapahtunut, Carlin valtasi syvä epätoivo. Minun vaimoni ja lapseni? Kuolleet?

Miksi? Miksi sinä viet minulta kaiken?! Carl huusi tuskissaan. Minä annoin kaiken mitä sinä halusit, mutta silti veit heidät minulta! Ensin Lorelai ja lapsi! Nyt koko perheeni!

 Minä en kestä enää!

 Ei kulunut viikkoakaan, kun Carl Hope löydettiin kuolleena hotellihuoneestaan.

Hän oli ottanut tappavan annoksen unilääkkeitä ja käynyt sohvalle makaamaan jättäen jälkeensä vain yhden lapun:

     Onnellinen perhe pysyy yhdessä. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Lopulta jäljelle jäi vain neljä hautaa vieri vieressä.