Ensimmäisessä osassa James jäi yksin baarikaapin kanssa, kun Charlotte juoksi talosta ulos kyyneleet kalpeilla poskillaan virraten.  Miten käy tässä osassa?

 

Saapuessaan oman kotikorttelinsa nurkalle Charlotte vihdoinkin pysähtyi. Hän pyyhki poskiltaan kyyneleet ja suttaantuneen maskaran. Hän käveli kotinsa etupihalle, ja otti varvassandaalit pois jalasta. Ne olivat jo alkaneet hiertää hänen juostuaan neljän korttelin matkan. Charlotte hiippaili sisään takaovesta, veti mekon yltään, ja kiskoi sängystä yöpaitansa. Charlotte hipsi hiljaa olohuoneen läpi humalaisin askelin keittiöön, otti mukaansa juomapullon ja täytti sen raikkaalla, kylmällä vedellä ja hipsi omaan sänkyynsä nukkumaan ja selvittämään päätään.

Sillä välin kun Charlotte oli sammunut omaan sänkyynsä, James istui keittiönpöydällä, ja kumosi tusinoittain rommi ja viskipaukkuja kurkkuunsa. Kun pullot tyhjenivät, James marssi takaisin baarikaapin luo, ja alkoi tehdä paukkuja vastaantulevien pullojen sisällöistä.

James kiroili kuin mitä riettain merirosvo, ja heitettyään muutaman tyhjän pullon keittiönseinään, hän huojuvin askelin saapasteli makuuhuoneeseen ja repi typerän pukunsa päältään. Mitä minä olen tehnyt? James mutisi itselleen humalaisella äänellään ja sammui puoliksi sängylleen, puoliksi yöpöydän lukuvalon päälle.

Ja seuraavana aamuna, ennen töihin lähtöä James joi vielä muutaman krapularyypyn. 

 

Sama meno jatkui töiden jälkeen. Paukut vain vaihtuivat pullon suusta juomiseksi.

Ja kun pää ei enää kestänyt juomista, oli aika jäädä sänkyyn mätänemään. James makoili päiväkaudet sängyssä, nousten ylös vain töihin ja harkkoihin mennessä.

Kun Charlottesta ei ollut kuulunut mitään kymmeneen päivään, James rohkaistui ja nosti puhelimenluurin korvalleen  näppäiltyään Charlotten puhelinnumeron. Vastaa, vastaa, vastaa, jumalantähden vastaa! James rukoili mielessään ja laski kiduttavia sekuntteja. Vihdoinkin tuut-tuut-hokema lakkasi ja joku nosti luurin. "Haloo?" kuului ja Jamesin mieliala laski heti. "Haloo, haloo, Handelilla puhelimessa Gavin, kuinka voin auttaa?" Voi pirskatti. Sen isä. James kirosi mielessään, ja otti rehellisimmän äänensä käyttöön. "Hyvää päivää, täällä... -- ... tyttärenne ystävä, voisinko puhua Charlottelle?" James tokaisi saatuaan itsensä jännitykseltä kasaan. 
  

   "Aivan pieni hetki, käyn katsomassa onko hän paikalla" toisesta päästä kuului ja James meinasi kuolla jännityksesta. Pienen hetken kuluttua puhelimeen vastattiin taas. "Valitettavasti Charlotte on tähän aikaan jäähallilla harjoittelemassa joukkueensa kanssa. Voinko ottaa viestin vastaan, vai soitatteko uudelleen?" James löi luurin korvaan ja näppäili puhelimeen uuden numeron. "Tuomas, tule heti tänne!"

 

 Tuomas ajoi paikalle upouudella työsuhdeautollaan ja James juoksi pihatietä vastaan kiihtyneen oloisena. "Mitä on tapahtunut?" Tuomas kysyy kun James repii häntä autosta ulos. "Olen tainnut töpeksiä. Ja kunnolla" James sanoo totisena ja vetää toveriaan kiivaasti hihasta.

"No. Mitä sinä muka olet voinut mennä tekemään?" Tuomas kysyy leikillään.
  "Ehkä olisi parasta, että kertoisin kaiken sisällä.." James sanoo, ja lampsii edellä talolle. Miehet istuvat sohvalla, Tuomas Jamesia tuijottaen, James syliään tutkaillen suu mutrussa.
  "Minä tunnen tuon ilmeen! Älä vain sano, että olet mennyt rakastumaan johonkin uuteen teinityttöön!" Tuomas tokaisee kovaan ääneen, nauraa röhönauruaan ja James vain pudistaa päätään.

"Ei. Sama tyttö on vielä kyseessä. Mutta minä taisin töpeksiä ja pahasti." James vetää syvään henkeä, ja alkaa avaamaan sydäntään. "Sinähän jo tiedät, että olin Charlotten hyvä ystävä. Hän kertoi kaiken minulle, ja vietimme paljon aikaa kahdestaan.." Tuomas nyökkää.

   "Mutta minä töpeksin eräänä päivänä. Kutsuin Charlotten tänne, juhlimme ja joimme, ja juttu vähän karkasi käsistä. En tarkalleen muista mitä tapahtui, mutta muistan, että suutelin häntä, ja ehkä yritin jotain enemmänkin ja lopulta Charlotte juoksikin pois. Se tyttö muuten juokseekin lujaa! Pitäisi ehdottaa siirtymistä huiskuttelun äärestä pikajuoksuun.." James selitti ja alkoi harhailla alkuperäisestä puheestaan.

   "Mutta juttu on nyt niin, että en ole ihan varma mitä me teimme, ja mitä emme. Ja etenkin mitä MINÄ tein, ja mitä en tehnyt. Kaikki on niin sumeaa. En muista kuin muutamia asioita, ja totta puhuen minua hävettää aivan älyttömästi. Kaikki tuntuu menevän huonosti, eikä Charlottekaan enää vastaa minulle."  James puhua pälpätti ja alkoikin pian riidellä Tuomaksen kanssa, joka alkoi saarnaamaan sakkolihasta ja aikuisuuden tuomasta vastuusta. Tuomas lähti asunnolta ovet paukkuen kovasti kiroillen, kun James taas  tarttui pulloon.

Eräänä iltana kuitenkin James sattumalta samoili internetissä, ja kirjautui sisään pikaviestiohjelmaan.

  Samalla hetkellä Charlotten istuessa tietokoneensa edessä, kuului kaiuttimista PLIM ja tietokoneen ruudulle tuli ilmoitus: "James on kirjautunut sisään" sekunnin sadaosaa myöhemmin Charlotten tietokoneen näytölle ilmestyi tyhjä pikaviesti-ikkuna, ja alareunassa luki selvin simsanoin: "James kirjoittaa sinulle viestiä." Charlotte siirsi hiiren ikkunan oikeaan ylänurkkaan, ja oli jo valmiina klikkaamaan ruksia, kun James sai tekstinsä valmiiksi.

 "Anteeksi pikku prinsessa. Olen pahoillani. En tiedä mitä sinä iltana tapahtui,mutta sinä vihaat varmaan minua. Toivon, että jonakin päivänä voisit antaa minulle anteeksi, mitä sitten ikinä tapahtuikin. Älä turruta itseäsi surulla pikku prinsessa. Vihaa minua vaikka koko sydämestäsi, mutta et saa vuodattaa kyyneltäkään vuokseni, en ole sen arvoinen. Pikku prinsessa, älä itke."

Charlotte pillahti itkuun sillä samalla hetkellä. James odotti tietokoneensa ääressä jännittyneenä.

"Sen mitä illasta muistan, puistattaa minua vieläkin. En voi sanoin kuvata kuinka pahoillani olen. En voi vieläkään uskoa, että olen ollut niin halpamainen, ja käsitellyt sinua moisella tavalla. Olet minua niin paljon parempi, etkä saisi ikimaailmassa sietää senkaltaista kohtelua. Pikku prinsessa älä itke. Tee mitä tahansa muuta, mutta älä itke. En kestä nähdä sinun itkevän." James kirjoitti ja painoi Lähetä-nappia.

Ei, ei, ei, ei, ei, ei, EI! Charlotte karjaisi ja puristi kätensä nyrkkiin. Hän pyyhki kyyneleensä poskilta, ja syventyi takomaan näppäimistön kirjaimia.

"Minä muistan kaiken. Kaiken tarkalleen, kaiken mitä tapahtui. Enkä minä ole sinulle vihainen." Charlotte kirjoitti, ja odotti vastausta.

 "Et ole minulle vihainen?" James vastasi.

"Minä en ole vihainen sinulle, ei, en ollenkaan. Vihaan itseäni. Kaikki hokivat minulle, että aikuisen miehen, ja teinitytön ystävyys ei voisi olla vain ystävyyttä. Mutta minä halusin näyttää kaikille, kuinka väärässä he ovat. Kuinka ihana ystävä minulla onkaan, ja sitten minä menin moiseen halpaan temppuun. Olisi pitänyt olla tiukempi. En olisi saanut suudella sinua takaisin. En olisi saanut edes ottaa shampanjaa vastaan!" Charlotte vastasi.

 

Kuohuviiniä, kultaseni, James ajatteli, mutta sysäsi moiset halventavat ajatukset muualle. Nyt piti olla tarkkana sanoissaan.

"Minulla on yksi pyyntö" Charlotte kirjoitti.

"Toteutan kaikki pyyntösi, jos vain pystyt joskus antamaan minulle anteeksi!" James vastasi tohkeissaan.

Siinä samassa Charlotte kirjautui ulos pikaviestiohjelmasta ja kaivautui sänkynsä uumeniin peittovuoren alle.

"JÄTÄ MINUT RAUHAAN!" Charlotte kiljaisi itkuisena ja sulki silmänsä.

Mutta James ei antanut periksi. Hän soitti joka päivä Charlottelle.

"Ei sinun ole pakko sanoa mitään. Kunhan vain kuuntelet" James sanoi, ja alkoi puhua.

 

Kahden viikon ajan James soitti joka päivä Charlottelle, puhui useiden tuntien ajan, ja Charlotte kuunteli hiljaa luurin toisessa päässä.

Eräänä aurinkoisena päivänä James saapui kotiin treeneistä, ja puhelin alkoi soida. Se on kai Tuomas pyytämässä salille, James ajatteli ja tarttui huolettomasti luuriin. "Miten menee?" hän tokaisi reippaasti ja jäi pian monttu auki tuijottamaan tapettia.

Charlotte soitti.

 

 

 

Mitä asiaa Charlottella on? Miten tarina jatkuu puhelun jälkeen? Pääseekö James baarikaapin lumosta irti? Entä kenelle Charlotte kertoo tapahtuneesta?