Miniminiminitarina

Tässä aikani kuluksi laitan esille muutaman kuvan lempisimistäni.

Tyttönen on nimeltään Heather Alice. Tyttö oli perinyt kuolleelta isotädiltään talon kaupungin laitamilta, ja laittoi lehteen ilmoituksen vuokrattavasta vinttikerroksesta. Ainoastaan yksi henkilö vaivautui paikalle, joten Heather solmi vuokrasopimuksen Lucas-nimisen nuoren miehen kanssa.

Alkutaival yhteiselossa oli kankeaa, eikä yhteistä säveltä meinannut löytyä millään. Milloin tiskit lojuivat pitkin pöytiä ja pölyt kerääntyivät senttimetrien paksuisiksi kerroksiksi.

Mutta nuoret löysivät lopulta yhteisen ajanviettotavan joka tulisi yhdistämään heidät lopullisesti.

Ei tämä nyt lopulta niin kummoista olekaan..

"Jes! Voitto kotiin!"

"Hei sä huijasit!"

"No enkä varmana huijannu!"

Lämminhenkiset kiusoittelut peli-iltojen aikana lähentivät nuoria ja kotona oleskelu ei enää ollut kiusallista, kuten alkuaikoina. Nuoret alkoivat nauttia toistensa seurasta.

Eräänä iltana nuorten katsellessa TV:tä Heather valitteli kipeitä niskojaan.

"Hei, olen käynyt hierontakurssin. Haluatko että hieron hartioitasi vähän?"

Eikä kestänyt kauaakaan kun nuoripari jo teki lähempää tuttavuutta.

Pian tyttö huomasi olevansa raskaana. Kerrottuaan tästä Lucasille muuttui talon elämä kokonaan. Toisen kerroksen ylimääräisessä huoneessa aloitettiin remontti lastenhuonetta varten, keittiöön asennettiin lapsilukot kaikkiin kaappeihin ja jopa puutarhan kukkapenkit kitketiin haitallisista rikkaruohoista. Talo kukoisti niin sisältä kuin ulkoakin, ja lasta odotettiin innolla.

Kaikki kuitenkin muuttui hetkessä.

Heather seisoskeli sänkynsä vieressä ja katseli ulos syksyiseen aamuaurinkoon. Kaikki oli mennyt väärin. Ei tämän näin pitänyt mennä! Heather ajatteli kyyneleet kasvoillaan virraten.

Heather vaihtoi vaatteensa muttei pystynyt liikkumaan ikkunan edestä. Läheisellä leikkikentällä lapset keinuivat kilpaa ja kiljuivat silkasta ilosta.

En kestä tätä enää, Heather ajatteli kuullessaan lasten äänet.

Kuultuaan Heatherin itkuisen äänen Lucas juoksi makuuhuoneeseen hätäisenä.
"Älä nyt kulta, ei se ollut sinun vikasi" hän sanoi pehmeällä, hiljaisella äänellä kuiskaten Heatherin korvaan.
"Minä rakastan sinua, nyt ja aina" Lucas jatkoi.

Keskenmenosta oli kulunut vasta kaksi kuukautta, kun Heather huomasi olevansa taas raskaana.
Heather oli kauhuissaan. Mitä jos tämäkin lapsi menehtyisi? Kestäisikö hän?

Osoittaakseen tukensa Heatherille Lucas järjesti yllätyspiknikin. Aurinko paistoi, taivaalla ei ollut pilveäkään ja kaikenkukkuraksi perhosparvikin sattui lentelemään paikalla. Kaikki tuntui täyelliseltä, eikä tuon päivän jälkeen ollut epäillystäkään, kestäisikö Heather mahdollisen menetyksen. Hänellä oli rinnallaan maailman myötätuntoisin ja tukevin mies, eikä kukaan tai mikään voisi ottaa sitä häneltä pois.

Vauvamasun näkymisen myötä Heatherin mielialakin alkoi nousta. Viimeksi ei oltu päästy näin pitkälle. Ilmassa oli toivoa.

Kuukausia oli kulunut jo neljä ja puoli ja Lucas järjesti uuden piknikin.

Tällä kertaa piknikiin kuului pieni musta rasia ja "EHDOTON KYLLÄ!" sekä sata onnea ja iloa täynnä olevaa suukkoa.

Kuukaudet alkoivat jo tuntua niin luissa kuin ytimissäkin, ja kalenteriin merkattu sydän alkoi olla lähempänä kuin koskaan ennen. Uusi hiustyyli antoi potkua tuskaisimpina hetkinä, ja sattui Lucaskin pitämään tummemmasta ja lyhyemmästä kampauksesta..