Oli kaunis joulukuinen ilta. Carl oli kutsunut Natalien luokseen. "Tavataan pihalla", hän oli sanonut. 
  Kuunvalo suodattui pilviverhon läpi ja jokainen maahan hiljalleen leijaileva lumihiutale kimalteli tummansinistä taivasta vasten. 
  Carl seisoi hermostuneena paikallaan kun Natalie vihdoinkin tuli.

 Lopulta Carl polvistui Natalien edessä ja pyysi tämän kättä.

Ja kuusi kuukautta myöhemmin Carl ja Natalie seisoivat onnellisina uuden kotinsa edustalla.

  Laskettuun aikaan oli kolme kuukautta ja tuore avopari odotti tulevaa innoissaan.

Viimeksi kun Carl oli saanut kuulla tulevansa isäksi hän oli järkyttynyt suuresti. Mitä, minustako muka isä? Ei ikinä! Mutta epäluulot olivat pian muuttuneet innostukseksi. Kun Carl olisi vihdoin ollut valmis tulemaan isäksi Lorelai ja lapsi vain katosivat jättämättä jälkeäkään. Carlin sydän oli revitty tuhansiksi paloiksi.
  Nyt kun hän vihdoinkin pystyi olemaan varma, ettei hänen lastaan kantava nainen katoaisi mihinkään, Carl otti isyyden haasteet täysillä vastaan.

Carl puheli innoissaan yhä kasvavaa mahaa, ja ilo muuttui tuplailoksi, kun selvisi, että avopari saisikin kaksoset!

  Perheeseen syntyikin kaksi tervettä lasta. Kaunis ja utelias Alice sekä suloinen pikkuveli Beau.

  Kummeiksi valittiin Carlin paras ystävä Paolo sekä Natalien hyvä ystävä Miranda.

 Kastejuhlaa varten oli sattunut juuri sopiva sää. Lämmin alkusyksyn aurinko houkutteli kastejuhlan vieraat ulos asti ottamaan valokuvia.

  Onnelliset vuodet kuluivat nopeasti ja kaksoset kasvoivat.

 Ensilumeen tutustuttiin innokkaasti niin vanhempien kuin kaksostenkin osalta.

Pienokaiset rakastivat lumessa temmeltämistä, mutta pikku-Alice ei pitänyt isänsä tiukoista kielloista. "Ei Alice, ei saa syödä lunta!" kuului useampaan kertaan kuin pikku-Alice edes osasi laskea.  

  Lumentuloon liittyi toinenkin asia josta kaksoset suuresti pitivät.

        Joulu.
Kuusi oli kannettu sisään ja koristeltu koko perheen voimin. Aamupuurokin sai uutta puhtia kun sekaan ripoteltiin muutama manteli. (Ihmeellisesti molemmat kaksosista sattuivat löytämään mantelit lautasiltaan ja tappelulta säästyttiin aamiaispöydässä)

 

  Uusien ihanien lelujen seurassa aika kulki nopeasti.

  Vaihtoivat vanhemmatkin lahjoja. Näistä paketeista ei löytynyt sisältä uusinta Monster Simtruckia tai Baby Simr-nukkea, vaan kauniita kashmir-neuleita ja kultaisia rannekelloja.

  Arkikin sujui onnellisesti. Vanhemmat osallistuivat lasten arkeen niin askelten opettamisella kuin nukkeleikeilläkin.

Nukkumaanmenokin saatiin hoidettua sutjakkaasti, kiitos äidin laulutaitojen. Yksi Prinsessa Ruususen Once Upon A Dream, ja kaksosten luomet painuivat lyijynraskaina kiinni.

 

 Mutta mikään ei kestä ikuisesti. Uhmaiän jälkeen kaksosista kasvoi oikein reippaita ja onnellisia koululaisia.

  Molemmat tarvitsivat laseja, mutta tämä pieni seikka ei menoa haitannut.

 Harva se päivä kaksoset pomppivat pihanurmella rallatellen Hikkeritokkeria ja leikkien rosvoa ja pollaria.

  Onnellinen perhe pysyy yhdessä. Vai pysyykö?