Tuikitavallisena torstai-iltana puhelin soi, kun Lorelai oli ruokkimassa akvaariokaloja.

"Mitä tämä on olevinaan!!?" vihainen ääni puhelimessa huuti.

"Kulta, mitä-mikä on vialla?" Lorelai kysyi.

"Minä saan kuulla sinun pikku suhteestasi LEHDESTÄ!" Carl karjui.

"Ajattele miten naurunalaiseksi sinä olet minut saattanut, kun saan lukea salasuhteestasi LEHDESTÄ!"

Lorelain silmät suurenivat, suu ammotti auki ja puhelin meinasi tipahtaa Lorelain kädestä.

Voi hem-met-ti, Lorelai ajatteli eikä saanut sanaakaan suustaan.

"Odota kotona. Bussi on kahdenkymmenen minuutin kuluttua kaupungissa. Minä tulen pian" puhelu katkesi ja Lorelain jalat pettivät.

 Tämä tästä vasta puuttuikin.

Lorelai puki päälleen ja jäi hermostuneena odottamaan Carlin paluuta.

"Vai että minun pitää lukea lehdestä, että pikkuvaimollani on SALASUHDE SELKÄNI TAKANA!" Carl aloitti huudon heti astuttuaan ovesta sisään.

 Lorelai ei kerennyt edes puolustaa itseään, kun Carl syöti syytöksiä.

 "No, kuka se on? Onko se Jonathan? Kyllä se olisi pitänyt arvata! Aina kun Jonathan on käymässä sinä keikistelet pikku yöpuvussasi!"

"A-Anna minun selittää" Lorelai sai sanottua hiljaisella äänellä syytösten väliin.

"Vai että selittää! Senkin pikku letukka! Olisi pitänyt tietää!" Carl karjui karjumistaan.

"No!? Oliko se Jonathan? Vai oletko sinä rietastellut KAIKKIEN minun ystävieni kanssa?!!" Carl karjui yhä kovemmalla äänellä ja äkäisemmin.

Ennen kuin Lorelai sai vastattua, Carlin käsi osui jo Lorelain poskeen.  Carlin ympärivuorokautinen treenaus oli muokannut Carlin käsivarret voimakkaiksi, ja isku kasvoihin meinasi viedä tajun Lorelailta.

Kyyneleet kihosivat Lorelain silmiin. Lorelai hoippui hätäisenä kauemmas Carlista ja alkoi nyyhkyttää. Poskeen koski, nenä tuntui aralta, ja päässä heitti. Isku oli kovempi mitä Lorelai oli ikinä aikaisemmin tuntenut. 

  Carl seisoi kauempana paikallaan ja tajusi tekonsa vasta hetken päästä.

"Voi --- A-Anna anteeksi kulta, ei - ei minun ollut tarkoitus. -En minä tarkoittanut!" Carl sanoi järkyttyneenä ja  kietoi kätensä varovaisesti Lorelain ympärille. "Anna anteeksi kulta" Carl kuiskasi varovasti ja kannatteli heikkoa vaimoaan. 

  "Minun tässä - anteeksi - pitäisi pyytää" Lorelai sai vaivoin sanottua ja hänen polvensa meinasivat pettää. Carl piti vaimostaan tiukasti kiinni.

"Puhutaan tästä myöhemmin" Carl kuiskasi ja kantoi vaimonsa sänkyyn.
 Nyt kyllä menin liian pitkälle, Carl ajatteli kauhuissaan muistellessaan lyöntiä.

 Carl ja Lorelai nukkuivat yön rauhallisesti.

 Aamulla Lorelai avasi silmänsä varovasti; poskea ja nenää jomotti vieläkin. Carl katseli Lorelaita anteeksipyyntö silmissä loistaen. Varovasti hän asetti toisen kätensä Lorelain leualle, veti tätä lähemmäs, ja suukotti tämän nenää, poskia, otsaa ja huulia. "Huomenta" hän kuiskasi. Lorelai katseli miestään silmät puoliummessa. 

  "Meidän pitää puhua."

Lorelai ja Carl makasivat sängyssä kasvot toisiaan kohden, ja puhuivat rauhallisella, hiljaisella äänellä.

"Minä.." Lorelai aloitti ja katsoi miestään. "Minulla on kerrottavaa. Senkin lisäksi, että -"

Lorelai huokasi syvään ja mietti, miten kertoisi kaiken.
"Lupaa, ettet keskeytä minua" hän sanoi ja aloitti.

"Minulla oli suhde. Tapasin vanhan poikaystäväni. Mitään ei pitänyt tapahtua. Aluksi. Mutta kun sinä aloit olla koko ajan poissa, ja minä tunsin oloni niin kamalan yksinäiseksi" Lorelai puhui ja Carl katseli vaimoaan. "Ja kun sitten hän erosi avovaimostaan, ja minä lohdutin häntä ja - älä ymmärrä tätä väärin - mutta se vain ..tapahtui. Minä olin yksinäinen, ja hän vasta eronnut, ja me olimme kaksin..."

"Minä en olisi halunnut, että niin käy, mutta niin kävi. Ja minä otan vastuun kaikesta tapahtuneesta" Lorelai jatkoi ja Carl tarttui Lorelaita kädestä.

Juuri kun Carl oli sanomassa jotakin, Lorelai painoi Carlin huulia sormella. "Lupasit, ettet keskeytä" ja Lorelai jatkoi tunnustustaan.

"Minä olen kamalan pahoillani, ja sinulla on kaikki oikeus olla vihainen minulle, mutta ennenkuin sanot mitään, minulla olisi vielä kerrottavaa." Lorelai katsoi Carlia silmiin.

 "Minä odotan lasta."

  Seuraavana päivänä 8 Sim-Päivää-lehti sai yksinoikeudella jymyjuttunsa.

Lorelai näppäili tutun numeron viimeistä kertaa puhelimeen.

"Haloo" linjan toisesta päästä kuului.

"Willhelm. Täällä Lorelai"

"Hei kulta, onko Carl taas töissä? Haluatko, että tulen käymään?" Willhelm vastasi iloisena.

"Itse asiassa. Minulla olisi sinulle pyyntö" Lorelai sanoi kulmat kurtussa.

"Pyydän, ettet soittaisi enää tänne. Meidän ei enää kannata tavata. Minä kerroin Carlille kaiken, ja me sovimme"

"Kerroit-" Willhelm aloitti

"Se nilkki vain yrittää varjella mainettaan!" Willhelm sanoi tajuttuaan asian oikean laidan.

"Älä enää soita tänne. Minä rakastan Carlia ja Carl rakastaa minua." Lorelain ääni värähti.

"Onko kaikki hyvin?" Willhelm kysyi huolestuneena.

"Ihan ..hyvin" Lorelai vastasi ääni väristen.

"Hei, minä tunnen sinut. Kerro nyt mikä mättää. Tahdotko, että minä tulen käymään siellä?"

"Ei! Älä missään nimessä! Lehdistö parveilee talomme edustalla!" ja Lorelai kertoi mitä edellisenä iltana oli tapahtunut.

"Kuule nyt tyttö! Sinun ei pitäisi olla tuollaisen miehen kanssa!" Willhelm huudahti ääni raivoa täynnä.

"Mitä muutakaan voin? Carl turvaa minun ja lapsen tulevaisuuden" Lorelai sanoi itkuisena.

"Lapsen?" Willhelm kysyi hämmästyneenä. "Lapsen??"

"Minä - Minä olen raskaana" Lorelai sai sanottua. "En halunnut, että saisit tietää näin."

"Onko - Onko se lapsi hänen?" Willhelm kysyi ääni värähtäen.

"Minun - Minun täytyy mennä. Älä soita tänne enää." Lorelai sanoo ja katkaisee puhelun.

 

Carl oli kertonut lehdistölle, että mies joka oli hiippaillut yöllä talon liepeillä, olikin lääkäri. Carl myös kertoi, että he eivät halunneet kenenkään saavan tietää asiasta, joten he olivat pyytäneet lääkäriä käväisemään valeasussa. Tarina upposi lehdistöön täysin, ja salasuhde ja erohuhut muuttuivat positiivisiksi vauvauutisiksi.
   Onnitteluja sateli joka suunnasta. Lehdet kirjoittivat vain positiivisia artikkeleita parista, Carlin joukkue lähetti jättipaketin tarvikkeita vauvalle, tädit ja kumminkaimat soittelivat ja onnittelivat pariskuntaa. Salasuhdejupakka oli onnistuneesti peitetty.