(Niin, ja nyt kun lisään kuvat Flickr:n kautta, ne ovat isompia, joten ne pursuavat reunojen yli. Yritän korjata ongelmaa..)

Ikä: 22

Ammatti: opiskelen luokanopettajaksi, työskentelen läheisen alakoulun välituntivalvojana opintojen ohella.

Harrastukset: kokkaaminen, lukeminen, elokuvissa käynti.

Omin sanoin:
 "Olen Eric, 22-vuotias opiskelija Siniperästä.

 Vapaa-ajallani tykkään lukea, kokkailla ja käydä elokuvissa. Yritän myös kiireiltäni käydä kuntosalilla ja lenkkeilemässä.

Viime aikoina olen lueskellut Kotisimettären romaania ja Komisario Simin erehdystä. 

Tykkään kokatakin, italialainen ruoka on lähellä sydäntäni!

Mutta valitettavasti itämaisten ruokien parissa minulta menee sormi suuhun.

Tämän treffipalvelun profiilin tekemiseen on uhrautunut lähes koko lauantai-aamupäivä, joten lähden tästä saman tien ulos laittamaan takapihaani kesäkuntoon!

 Eric"

"Se kuulemma nostaa satasen penkistä, tosta noin vaan.." pojat puolestaan rehvastelivat.

 Uuden matematiikan opettajan fyysiset ominaisuudet eivät kuitenkaan olleet ainoa puheenaihe. Gideonin suureksi harmiksi koulussa alkoivat kiertää huhut uuden opettajan ja kuvaamataidon maikan suhteesta.

 Ja kuten yleensä, huhut lähtevät liikkeelle jostakin todesta.

Opettajat olivat vaihtaneet asuntolan käytävällä puhelinnumeroita, ja sopineet jo ensimmäisistä treffeistä. Ilmassa oli rakkautta, ja sekös Gideonia kismitti.

 "Mitä erikoista tuossa äijässä muka on?" Gideon sihisi happamasti.

"No, onhan se aika ..komea, ja hyvässä kunnossa.." Jules aloitti

"Mutta mitä sillä on, mitä minulla ei ole?!" Gideon murisi hampaidensa välistä ja tuijotti edessä istuvaa opettajaa tuimasti kulmakarvojaan mutristaen.

"No, se on vanhempi kuin sinä, sillä on enemmän rahaa kuin sinulla, auto ja oma talo - niin ja se viettää enemmän aikaa Angelinan kanssa" Jules tokaisi.

"Sepä se! Enemmän aikaa Angelinan kanssa!" Gideonin pään päällä syttyi hehkulamppu palamaan.

Niinpä seuraavan kuvaamataidon tunnin jälkeen Gideon jäi luokkaan juttelemaan Angelinan kanssa.

"Hm krhm tuota öö.." Gideon aloitti
"Voisinko tuota ööää--"
"Voisitko mitä?" Angelina hymyili ja katsoi sinivihreillä silmillään Gideonia saaden tämän entistä enemmän hämilleen

"Minä öäah -- taidan tarvita tukiopetusta Omakuva-työn kanssa" Gideon sai lopulta kakistettua suustaan
"Voi kun olisit aikaisemmin tullut sanomaan! Tottakai voit jäädä tukiopetukseen!" Angelina sanoi hunajaisella äänellään

Gideon kulutti Angelinan aikaa joka perjantai kolmesta puoli viiteen, maalaustelineen edessä Angelinan kanssa jutustellen ja vitsaillen.

Tämähän alkaa jo sujua hyvin.. Gideon ajatteli sutiessaan epämääräisiä viivoja maalaustelineellä lepäävän kankaan päälle kun samassa kuului kova rämähdys ja maalausluokan valot räpsähtivät hetkeksi pois päältä.

 "Mitä se oli?" Angelina katseli hätääntyneenä ympärilleen.
"Se oli varmaan vain ukkonen.. Täksi yöksi on povattu kova syysmyrsky" Gideon vastsi yhä epämääräisiä maaliviivoja kankaalle sutien.

"Meidän pitäisi varmaan lähteä.." Angelina lähti kohti ovea, kun sähköt katkesivat kokonaan.

"Ei mitään hätää, sähköt palavat varmaan pian.." Angelina yritti rohkaista hieman hätääntyneen näköistä Gideonia.
 Angelina palasi luokan ovelle ja painoi kätensä oven kahvalle.
KLONKS, mitään ei tapahtunut.
Angelina rämpytti oven kahvaa ylös, alas.

"Voi ei!"  "Sähköjen katkettua myös oven lukitussysteemi on mennyt sekaisin" Angelina selitti.

"Minä todella inhoan myrskyjä.." Angelina katseli hädissään ympärilleen.
"Eiköhän sähköt kohta palaa takaisin.." Gideon sanoi ja alkoi jutella Musisoivista Sumpateista.

 Sähköt olivat olleet katki jo kolmen tunnin ajan, ja Angelinalta ja Gideonilta alkoivat olla puheenaiheet lopussa. Ilmastointi ei toiminut, pimeä alkoi laskeutua ja myrsky tuntui koko ajan tulevan lähemmäs ja lähemmäs.

"Tämä on varmaan kaikkia Opettajain-sääntöjä vastaan, mutta minun on pakko ehdottaa erästä asiaa.." Angelina puhisi.

"Säännöt on tehty rikottaviksi" Gideon virnisti ja pyyhki hikeä otsaltaan.

"Ilmastointi on poissa toiminnasta, ikkunat on lukittu, eivätkä sähköt palaa varmaan useaan tuntiin" Angelina aloitti ja pieni puna alkoi nousta hänen hikisille kasvoilleen.
"En ehdottaisi tätä, ellemme olisi paistumassa elävältä! Angelina muistutti ja jatkoi taas ehdotustaan:
"En sinusta tiedä, mutta minun on ainakin vähennettävä vaatetusta" Angelina sanoi ja aikaisempi hento puna muuttui paloautonpunaiseksi helotukseksi.

"Äöä-" Gideon sanoi ja nielaisi.
"Olen pahoillani, jos järkytän sinua, mutta minusta tuntuu, että pyörryn tässä kuumuudessa" Angelina sanoi nolona.

Kuumuus ei hellittänyt, ja molemmat riisuivat suurimman osan vaatteistaan pois.
"Täällä on KUUMA!" Gideon valitti tuskaisena ja pyyhki taas hikeä otsaltaan.

Samassa kuului kova pamahdus ja Angelina kiljahti hypäten Gideonin syliin kauhuissaan.

"A-anna anteeksi, en olisi saanut -" Angelina sanoi tärisevällä äänellään ja laskeutui Gideonin sylistä.

"Minä niin kovasti inhoan ukkosta ja säikähdin kovasti kun - " Angelina pahoitteli kun Gideon kietoi kätensä tämän ympärille.

"Älä puhu" Gideon kuiskasi ja veti Angelinan tiukasti itseään vasten.

Angelina aukaisi suunsa sanoakseen vastalauseensa, mutta Gideon ehti painaa huulensa tämän huulia vasten.
"Älä sano sanaakaan" Gideon kuiskasi ja veti Angelinan tiukemmin itseään vasten.

"Tämä on kaikkia sääntöjä vastaan" Angelina aloitti mutta veti samassa Gideonin takaisin vartaloaan vasten.
"- Mutta en jaksa välittää"

Opettajainsäännöstöjen jokainen sääntö tuli rikottua syysmyrsky-yön aikana ja sähköjen palattua aamuyöllä kuvaamataidon siivestä nähtiin lähtevän kaksi hahmoa yön pimeyttä kohti.

 Koulun käytävillä alkoi kulkea huhu kuvaamataidon opettajan ja matematiikan opettajan myrsky-yön aikaisesta romanttisesta hetkestä, mutta vain kaksi henkilöä tiesivät, miten asia oikeasti oli.

AAARH!

Tyttönen on nimeltään Heather Alice. Tyttö oli perinyt kuolleelta isotädiltään talon kaupungin laitamilta, ja laittoi lehteen ilmoituksen vuokrattavasta vinttikerroksesta. Ainoastaan yksi henkilö vaivautui paikalle, joten Heather solmi vuokrasopimuksen Lucas-nimisen nuoren miehen kanssa.

Alkutaival yhteiselossa oli kankeaa, eikä yhteistä säveltä meinannut löytyä millään. Milloin tiskit lojuivat pitkin pöytiä ja pölyt kerääntyivät senttimetrien paksuisiksi kerroksiksi.

 Mutta nuoret löysivät lopulta yhteisen ajanviettotavan joka tulisi yhdistämään heidät lopullisesti.

 Ei tämä nyt lopulta niin kummoista olekaan..

"Jes! Voitto kotiin!"

"Hei sä huijasit!"

"No enkä varmana huijannu!"

Lämminhenkiset kiusoittelut peli-iltojen aikana lähentivät nuoria ja kotona oleskelu ei enää ollut kiusallista, kuten alkuaikoina. Nuoret alkoivat nauttia toistensa seurasta.

Eräänä iltana nuorten katsellessa TV:tä Heather valitteli kipeitä niskojaan.

"Hei, olen käynyt hierontakurssin. Haluatko että hieron hartioitasi vähän?"  

Eikä kestänyt kauaakaan kun nuoripari jo teki lähempää tuttavuutta.

Pian tyttö huomasi olevansa raskaana. Kerrottuaan tästä Lucasille muuttui talon elämä kokonaan. Toisen kerroksen ylimääräisessä huoneessa aloitettiin remontti lastenhuonetta varten, keittiöön asennettiin lapsilukot kaikkiin kaappeihin ja jopa puutarhan kukkapenkit kitketiin haitallisista rikkaruohoista. Talo kukoisti niin sisältä kuin ulkoakin, ja lasta odotettiin innolla.

  Kaikki kuitenkin muuttui hetkessä.

 Heather seisoskeli sänkynsä vieressä ja katseli ulos syksyiseen aamuaurinkoon.  Kaikki oli mennyt väärin. Ei tämän näin pitänyt mennä! Heather ajatteli kyyneleet kasvoillaan virraten.

Heather vaihtoi vaatteensa muttei pystynyt liikkumaan ikkunan edestä. Läheisellä leikkikentällä lapset keinuivat kilpaa ja kiljuivat silkasta ilosta.

En kestä tätä enää, Heather ajatteli kuullessaan lasten äänet.

Kuultuaan Heatherin itkuisen äänen Lucas juoksi makuuhuoneeseen hätäisenä.
"Älä nyt kulta, ei se ollut sinun vikasi" hän sanoi pehmeällä, hiljaisella äänellä kuiskaten Heatherin korvaan.
 "Minä rakastan sinua, nyt ja aina" Lucas jatkoi.

Keskenmenosta oli kulunut vasta kaksi kuukautta, kun Heather huomasi olevansa taas raskaana.
 Heather oli kauhuissaan. Mitä jos tämäkin lapsi menehtyisi? Kestäisikö hän?

Osoittaakseen tukensa Heatherille Lucas järjesti yllätyspiknikin. Aurinko paistoi, taivaalla ei ollut pilveäkään ja kaikenkukkuraksi perhosparvikin sattui lentelemään paikalla. Kaikki tuntui täyelliseltä, eikä tuon päivän jälkeen ollut epäillystäkään, kestäisikö Heather mahdollisen menetyksen. Hänellä oli rinnallaan maailman myötätuntoisin ja tukevin mies, eikä kukaan tai mikään voisi ottaa sitä häneltä pois.

Vauvamasun näkymisen myötä Heatherin mielialakin alkoi nousta. Viimeksi ei oltu päästy näin pitkälle. Ilmassa oli toivoa.

Kuukausia oli kulunut jo neljä ja puoli ja Lucas järjesti uuden piknikin.

Tällä kertaa piknikiin kuului pieni musta rasia ja "EHDOTON KYLLÄ!" sekä sata onnea ja iloa täynnä olevaa suukkoa.

Kuukaudet alkoivat jo tuntua niin luissa kuin ytimissäkin, ja kalenteriin merkattu sydän alkoi olla lähempänä kuin koskaan ennen. Uusi hiustyyli antoi potkua tuskaisimpina hetkinä, ja sattui Lucaskin pitämään tummemmasta ja lyhyemmästä kampauksesta..

Mahan asukki ei kylläkään jaksanut odottaa kalenterin sydänmerkintään asti, vaan päätti tulla maailmaan etuajassa.

Mitä, onks mulla lapsi?

Onnellinen äiti ojensi lapsen häkeltyneelle isälle.

Ja vielä toinen pikkunyytti!

Pikkuiset kasvoivat hurjaa vauhtia. Emma Charlotta ja Juliet valloittivat vanhempiensa ja koko naapuruston sydämet.

Mutta pienempienkin on aika kasvaa..

Ei luoja miten voi olla näin tylsääää! Gideon huokaili huoneessaan.

Kaikki kaverit ovat muualla pitämässä hauskaa. Jules on perheensä kanssa risteilyllä,  Chuck ja Morrison lähtivät viikoksi Nykkiin ja minä vain mätänen täällä! Gideon jatkoi mutinaansa ja tuijotteli kattoa.

Ja hitot tästä! Minä pidän itse sitten hauskaa! Gideon päätti totisena ja hyppäsi sängystään. 

Gideon nappasi mukaansa pyyhkeen ja uimahousut ja laskeutui hissillä asuntolan alimpaan kerrokseen, uimaosastolle.

Gideon ui altaanmittaa puolisen tuntia. Hänen ajatuksensa olivat jo rauhoittuneet, eikä kouluun jääminen tuntunut enää niin tukalalta ajatukselta. Koulussahan on uima-allas, kuntosali, tietokoneluokka ja oleskelutiloja. Mikäs minun täällä, kun voin kuluttaa aikani leffoja katsellen ja urheillen, Gideon tuumi.

Samassa allasosaston ovi narahti. Mitä kuka missä häh? Gideon ajatteli hätääntyneenä. Ei kai tänne tule ketään? Minulla on nämä karseat uimahousutkin vielä..

Ovesta astui sisään vaaleahiuksinen enkeli. Gideon pystyi vain tuijottamaan naista ja unohti hetkeksi, että oli uimassa. Gideon upposi muutaman sentin verran pinnan alle ja aloitti kauhean yskinnän vedettyään vettä keuhkoihinsa.

"Huih!" Samettinen ääni kiljaisi.  "Ai, hei. Se olitkin vain sinä, Gideon" Angelina sanoi ja hymyili. "Luulin, ettei täällä olisi ketään"

Gideon vain kellui vedessä sanaakaan sanomatta. Sanat tuntuivat taas tarttuneen hänen kurkkuunsa.  "Öägh-mljök" Gideon sai kakaistua kurkustaan ja kuumoittava puna levisi hänen kasvoilleen.  Mahtavaa, superia. Juuri silloin kun minulla on kamalimmat uimahousuni jalassa TUO tulee tänne uimaan. Ja minkälaisessa uimapuvussa.. Gideon ajatteli ja samassa hänen katseensa lähti harhailemaan.

"Luulin, ettei koululle jäänyt ketään" Angelina sanoi uidessaan Gideonin ohi. Mök-lups-baju" Gideon sai sanottua ja rykäisi. "Tota - joo -  oooo- minun pitää mennä"

Ja samassa Gideon lähti uimaan hurjaa vauhtia kohti altaan rappusia jättäen Angelinan yksin altaaseen.

 "No .. hei" Angelina sai sanottua kummeksuen.

Päästyään altaalta Gideon ryntäsi suihkuun. Ei jumptsitui sentään!

Mitäköhän Angelina ajattele nyt minusta? Vähän noloa.. Gideon ajatteli ja hautasi päänsä käsiinsä.

Tuntia myöhemmin Angelina seisoi pukukopissa. Ei kai se poikaparka minun takiani lähtenyt? Olinkohan liian ankara silloin kun määräsin hänet siivoamaan luokkaa? Angelina mietti.

 Samaisena iltana asuntolan ruokalassa..

Koska kouluun oli jäänyt vain kourallinen asukkaita, ei erityistä ruokailua järjestetty. Iltapalaksi oli laitettu esille liha- ja juustovoileipiä ja jääkaappiin oli jätetty vielä yöpalaksi marmelaatileipiä.

 Angelina ja Gideon sattuivat samaan aikaan ruokalaan, ja Gideonin kasvot muuttuivat liidunvalkeiksi. Apua apua apua mitä minä nyt teen? Gideon ajatteli ja kirskutteli hampaitaa yrittäessään keksiä jotakin järkevää sanottavaa.
 "Hei taas. Haittaako sinua, jos liityn seuraasi? On niin kovin ikävää syödä yksin.." Angelina sanoi samettisen pehmeällä äänellään ja katsoi Gideonia sinivihreillä silmillään.  Gideon nyökkäsi ja yritti saada ajatuksiaan kuriin. 
 

Gideonin sydämen sulaessa onnesta molemmat istuutuivat pöydän ääreen.

 Kun Gideon sai suunsa toimimaan aivojensa kanssa, aloitti hän keskustelun.  Angelina ja Gideon uppoutuivat keskusteluun tuntikausiksi.
"Ihan totta! Minäkin olen ollut Musisoivien Sumpattien keikalla!" Angelina kiljahti innoissaan. "Mutta herranen aika! Kello on jo yli yhdeksän. Sinun pitäisi mennä jo nukkumaan.." Angelina sanoi ja Gideonin hymy hyytyi. "Mm juu tosiaan.." Gideon mutisi. "Minä ainakin lähden nyt nukkumaan. Syö iltapalasi loppuun ja mene ajoissa nukkumaan, ettet ole väsynyt huomenna" Angelina sanoi ja lähti nopeasti kipittämään kohti hissiä.

Gideon jäi istumaan happamana pöydän ääreen. Kohtelee minua kuin pikkukakaraa.. Gideon ajatteli ja kirskutteli taas hampaitaan.

Minä vielä näytän, etten ole mikään pikkupoika!

  Viikko kului nopeasti. Angelina ja Gideon tapasivat aina silloin tällöin koulun asuntolassa, lähinnä ruokailujen yhteydessä. He alkoivat jutella ja keskustella yhä enemmän, Gideonin opeteltua puhumaan Angelinan lähettyvillä. 

  Kaikki tuntui menevän hyvin. Gideon oli päässyt viettämään aikaa Angelinan kanssa, ja suunnitteli jo uusinta siirtoaan.  Koulu alkaisi seuraavana päivänä, ja hän voisi pyytää Julesia avukseen Angelinan valloittamisessa..

Kaikki oli kuitenkin menossa pieleen.

Kouluun saapui uusi matematiikan opettaja.